|
|
|
|
 Valentinen päivä 14.2.
Ystävyydellä - kuten muillakin asioilla - on monet kasvot. Ystävyys on kuin valuutta, sitä on suhteellisen helppo hankkia, mutta vaikea pitää. Ystävyys on aitoa luottamista, kaunistelematonta pitämistä, sitä ei voi kuitenkaan ostaa eikä myydä, sillä ystävyyden arvoa ei voi rahassa mitata. Ystävyys näkyy myös puhetavassamme. Ystävän seurassa uskaltaa olla mutkaton ja tavallinen, vastustajalle on usein puhuttava fraasein tai kiertoilmaisuin. Ystävälle ei asioita tarvitse vääntää rautalangasta.
Ystävänpäivä (14.2.) muistuttaa, että ystävyyttä on hoidettava. Samasta muistutti Viron emeritusarkkipiispa Kuno Pajula meitä saarnassaan. On turha hädän hetkellä toivoa ystävän apua, jos ei ole hyvänä aikana hoitanut ystävyyssuhteitaan. Verkostoitumisen, luovan yhteydenpidon ja sosiaalisuuden tetä rakennetaan yhteyksiä. Tekstiviesti, sähköposti tai vaikkapa vanhanaikainen postikortti ei ole lainkaan vähäinen väline silloin kun ystävyyttä vaalitaan.
Entä se ystävyyden toinen puoli? Magedonian kuningas Antigonos II Doson (225 eKr) rukoili jo yli kaksituhatta vuotta sitten: "Jumala, varjele minua ystävistäni, vihollisistani minä selviän itse."
Saman neuvon antoi muuten presidentti K.J. Ståhlberg seuraajalleen P.E. Svinhufvudille. Ja kuka tietää mitä Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari ovat seuraajiensa korvaan kuiskanneet. Eivät ne poliittiset ystävyydetkään niin hohdokkaita ja pitkäikäisiä taida aina olla.
On se muuten merkillistä miten sutjakkaasti uudet tavat joskus leviävät. Saman aikaisesti kun monet hyvät tavat unohtuvat ja merkittävät juhlaperinteet haalistuvat, syntyy uusia traditioita. Ystävänpäivän Suomeen tulemisesta saamme kiittää Jaska Jokusta. Tämä Charles M. Schulzin luoma sarjakuvahahmo näet ottaa vastaan Valentinuksen päivänä uskomattoman määrän postikortteja ja mittauttaa niillä suosiotaan. Sitä sitten kaikki Ressut, Eput, Toistot, Sallit, Kielot ja Kaustiset kavereineen ihmettelemään. Ja tapa tarttuu, tuskin Piparminttu-Pipsa tai Rapa-Ripakaan malttavat olla ystävänpäiväkorttia lähettämättä. Hekin ovat oppineet, että ystävää on muistettava.
No, tämä on sitä amerikkalaista hömpötystä, kuulen jo jonkun nyrpistävän. Mutta eipäs olekaan. Vaikka Valentiniuksen päivän vietto tuli meille Amerikasta, sen juuret ovat syvästi kirkolliset, sillä lähellä Roomaa sijaitsevan Ternin piispa synnytti tämän villityksen jo 200-luvulla. Hän oli näet rakkauslyyrikko ja ryhtyi liittämään rakastavaisia yhteen vihkimällä luvatta sotilaita. Kunnon sotilaan näet piti antautua niin kokonaan sotimiseen ettei ollut lupaa eikä aikaa edes vilkuilla naisiin päin.
Ymmärrämme hyvin miten sotilaiden tyttöystävät ja vaimot innostuivat kiittämään Valentinusta kirjein, kortein ja kukkaisin. Vielä vankilatuomion ja mestauksensa (14.2.269) jälkeenkin rakastavaiset pitivät häntä suojelijanaan ja hänen mestauspäivästään, helmikuun neljännestätoista, tuli ystävyyden päivä. Muualla maailmassa sinkoilevat enemmän punaiset sydämet, kuhertelevat kyyhkyset ja tuliset rakkauden tunnustukset. Mutta meille riittää puhe ystävyydestä. Ja onhan oikea ystävyys jo sinänsä kallista pääomaa. Yksi kunnon ystävä voi tehdä elämästä rikkaan ja jännittävän.
Kalenterissamme ystävänpäivä on ollut 1987:stä, vaikka virallisesti se hyväksyttiinkin vasta 1996. Jonkun mielestä se on allakan turhin juhla tai juhlien rikkaruoho, mutta toiselle se tarkoittaa miltei joulua. Mutta olisiko se niin haitaksi jos kaikki Woopsiet ja Poopsiet edes yhtenä päivänä vuodessa tavallista enemmän innostuisivat toisistaan ja antaisivat kuulua itsestään. Lopultahan se on aina itsestä eniten kiinni, minkä sisällön kullekin elämämme päivälle annamme.
Mutta jossakin tulee tietysti raja vastaan. Helmikuun viidentenätoista vietettävä pakanallinen lubercalia-juhla ei ole meille levinnyt. Siinä kun susipukuisten miesten pitäisi alasti kirmailla kaduilla ja läimäytellä ohikulkijoita pyllylle. Tähän ei suomalaisten huumorintajukaan yllä. Ehkäpä onneksemme, kun kaduilla tähän aikaan voi muutenkin olla liukasta ja pystyssä pysyäkseen pitää kulkea tiukasti kieli keskellä suuta.
Sydän- ynnä muut yhdistykset sekä herra Rihkama ovat ottaneet ystävänpäivän tosissaan ja toimintaohjelmaansa. Sonera, Radiolinja, Telia ja Posti hykertelevät tyytyväisyyttään kun me ystävyyden innoittamat suomalaiset lähettelemme viestejä lähimmäisillemme sydämenkuvalla tai ilman.
Kukoistakaa ystävät, kukoistakaa!
Kirjoittaja: Veli-Matti Hynninen
veli-matti.hynninen@kolumbus.fi
Kirkkoherra Veli-Matti Hynninen on juhlaperinteen tuntija, Juhlitaan.netin asiantuntija.
|
|
|
Perinteitä 