|
|
|
|
Avioliitto ja rekisteröinti
Avioliitto on yleismaailmallinen ilmiö, vaikka avioliittokäsitykset ovat melkoisestikin vaihdelleet
kulttuurista toiseen. Ja koska naimisiinmeno on merkittävä askel sekä pariskunnalle
itselleen että heidän läheisilleen, on sitä aina myös haluttu juhlia arvoisellaan tavalla.
Aikojen saatossa tavat ovat muuttuneet kovastikin, mutta perinteet ovat aina olleet tärkeitä.
Suuri osa meille tutuista häätavoista periytyy hyvin kaukaa, ajalta ennen kristinuskoa,
kun taas jotkut ikivanhoilta tuntuvat traditiot ovatkin yllättävän uusia, ehkä vain muutaman vuosikymmenen takaa.
Siviilitavalla avioituminen antaa vihkiseremonian suhteen enemmän joustovaraa ja tilaa myös
persoonallisille ratkaisuille kuin kirkollinen toimitus, joka on aina jumalanpalvelus.
Siviilivihkimisessä avioliiton vahvistaa siviiliviranomainen, ja vihkiseremonia voidaan
toteuttaa niin eleettömästi tai juhlavasti kuin halutaan. Koska vihkiseremoniaan liittyvät
tavat sormuksesta riisinheittoon ovat alkuperältään ei-kristillisiä, ne ovat selityksittä
myös uskonnottoman morsiusparin käytettävissä. Paikkavaihtoehtojakin on rajattomasti -
maistraatti on niistä vain yksi. Hääjuhla puolestaan on vanhastaankin täysin maallista perinnettä,
joten sen järjestämiseen vihkiseremonian uskonnollisuus tai uskonnottomuus ei vaikuta lainkaan.
Siviilihäät voidaan rakentaa pääpiirteissään kolmella tavalla:
1. Vihkiminen häävieraiden läsnäollessa tunnelmallisessa paikassa virka-ajan ulkopuolella.
Hääjuhla välittömästi tämän jälkeen joko samassa paikassa tai muissa tiloissa.
2. Vihkiminen häävieraiden läsnäollessa maistraatin tai käräjäoikeuden tiloissa joko virka-aikana tai muulloin.
Hääjuhla välittömästi vihkimisen jälkeen muissa tiloissa.
3. Vihkiminen vain muutaman todistajan läsnäollessa maistraatin tai käräjäoikeuden tiloissa virka-aikana.
Hääjuhla milloin tahansa vihkimisen jälkeen: samana iltana, viikonloppuna, seuraavana kesänä...
Milloin ainakin toinen vihittävistä kuuluu evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon,
voidaan siviilivihkimisen jälkeen saada avioliitolle kirkollinen siunaus. Tämä ei kuitenkaan
sovellu katsomukseltaan uskonnottomien parien juhlamielen kohottajaksi, sillä toimituksen
vapaaehtoisuus vain korostaa sen uskonnollisuutta - jota muutenkin on yhtä paljon kuin varsinaisessa vihkitoimituksessa.
Jos siviiliseremonian lisäksi halutaan erillinen, juhlavampi hääseremonia, se kannattaa järjestää
vihkiparin todellisia ajatuksia (esimerkiksi humanistisia arvoja) heijastavaksi. Tämä epävirallinen
seremonia sopii mainiosti järjestettäväksi hääjuhlan yhteydessä, joko erillään lainvoimaisesta
vihkimisestä (yllä vaihtoehto 3) tai sen päätteeksi (vaihtoehto 1). Toteutus hoituu joko suvun
ja ystäväpiirin voimin, esimerkiksi Perheen omat juhlat -kirjaa apuna käyttäen, tai puhujapalvelun avulla.
Vihkimisen paikka ja aika
Mitä vihkipaikkaan tulee, siviilivihkitoimitusta ei suinkaan tarvitse suorittaa maistraatissa.
Viikonpäivää tai kellonaikaakaan ei ole lailla rajoitettu, vaan aviosäätyyn voi astua vaikkapa
sunnuntaina keskiyöllä tunturin laella. Ainoa edellytys on löytää tähän suostuvainen vihkijä.
Ellei kotipaikkakunnalla onnistaisikaan, kannattaa etsiä kauempaa. Palvelutaso vaihtelee virastoittain huomattavasti.
Osaksi tästä syystä on yhä varsin tavallista, että vihkiminen toimitetaan muutaman todistajan
läsnäollessa maistraatissa, minkä jälkeen varsinaiset häät pidetään jossain muualla, ehkei edes
samana päivänä. Yhteiskuntakin on herännyt vastaamaan kysyntään, ja uusimmissa maistraateissa
alkaa olla juhlavia vihkihuoneita. Ne eivät tosin ole kovin tilavia: harvoin niihin mahtuu enemmän
kuin 10-20 henkeä. Käräjäoikeuden istuntosaliin sen sijaan saattaa sopia yli 50 tai jopa 100 hengen
hääseurue. Virastovihkimisissäkin on yleensä "talon puolesta" kynttilöitä ja kukkia, ja itsekin voi
tiloja jonkin verran koristella.
Valtaosa maistraatin ulkopuolisista siviilivihkiäisistä pidetään ikivanhan perinteen mukaisesti kotona,
jos vain tilat sallivat. Suurten häiden tultua muotiin tunnelmalliset ravintolat, komeat pitokartanot ja
muut maalaukselliset ympäristöt ovat kasvattaneet suosiotaan. Silloin, kun pari päätyy valitsemaan
vihkimiselleen epätavallisemmat puitteet, kyseessä on yleensä paikka, jolla on heille erityistä
henkilökohtaista merkitystä. Miljöön halutaan osaltaan korostavan tapahtuman ainutlaatuisuutta ja
tekevän siitä unohtumattoman. Pelkän romanttisuuden perusteella paikkaa ei silti voi valita, vaan
käytännön seikat ratkaisevat. Onko tila ylipäätään käytettävissä, millaiset ovat kulkuyhteydet,
mahtuuko sinne koko hääseurue ja pystyvätkö kaikki esteettä seuraamaan tapahtumia? Entä jos alkaa sataa?
Vihkijän rooli
Siviilivihkikaava on itsessään vain parin minuutin mittainen, joten ilman lisäohjelmaa
toimitus on ohi ennen kuin osa hääväestä ehtii huomata sen alkaneenkaan. Siksi monilla vihkijöillä
onkin tapana pidentää seremoniaa pienellä, tilanteeseen sopivalla puheella tai runolla. Jotkut vihkijät
pitävät puheen jopa ilman eri pyyntöä, toiset vain vihkiparin toivomuksesta, kun taas toiset pitäytyvät
aina pelkkään vihkikaavaan. Muut puheet hoidetaan tällöin joko omin väin - puhua voivat esimerkiksi
morsiusparin vanhemmat, isovanhemmat, kaaso tai puhemies - tai hankitaan paikalle ammattimainen juhlapuhuja.
Toimitukseen voidaan luontevasti liittää myös musiikkiesitys. Mikään ei liioin estä morsiusparia ottamasta
aktiivista roolia ja lausumasta toisilleen itse muotoilemaansa avioliittolupausta.
Vihkijän asu
Siviilihäissä miesvihkijä pukeutuu tavallisesti tummaan pukuun, naispuolinen jakkupukuun
tai leninkiin. Lisäksi useissa maistraateissa on käytettävissä myös erityinen, juhlava
vihkikaapu tai -viitta. Erikoisasuja vaativiin teemahäihinkin saattaa vihkijän saada juoneen mukaan.
Vihkijän hankinta
Siviilivihkimisen voi lain mukaan suorittaa henkikirjoittaja, laamanni tai käräjätuomari.
Heidät tavoittaa mistä tahansa Suomen maistraatista tai käräjäoikeudesta. Toisin kuin usein
luullaan, merikapteenit eivät saa Suomessa vihkiä, joten aalloilla avioituakseen on vihkijä
tuotava maista. Vihkitoimitus vihkijän virka-aikana ja virkapaikalla suoritettuna on aina maksuton.
Sen sijaan esim. viikonloppu- ja iltavihkimisistä on toukokuusta 2005 alkaen peritty hääparilta 200
euroa plus matkakulut. Lainmuutoksen tarkoituksena oli lisätä palvelun saatavuutta, joskin
käytännössä sen vaikutus näyttää toistaiseksi jääneen vähäiseksi. Palvelualttius vaihtelee
virastoittain huomattavasti. Mitä parempaa palvelua haluaa, sen pidempään puhelinsoittokierrokseen
kannattaa varautua. Sinnikkyys palkitaan!
Siviilivihkikaava itsessään on varsin lyhyt ja pelkistetty, joten sellaisenaan siitä selviää
parissa minuutissa. Milloin naimisiin halutaan juhlavammin, toimitukseen kannattaa liittää muita elementtejä:
pidempi ja henkilökohtaisempi puhe, musiikkia, runoja, ehkä vihkiparin omat sanat esimerkiksi sormusta pujotettaessa.
Vihkisormus on vapaaehtoinen kuten kirkollisessakin vihkimisessä, ja mikäli se jätetään pois, toimitus lyhenee entisestään.
Toisaalta sormus voidaan myös korvata jollakin muulla korulla tai symbolilla. Useimmat morsiusparit haluavat
kuitenkin noudattaa sormusperinnettä. Morsiamen lisäksi tai asemesta voidaan hyvin "rengastaa" myös sulhanen.
Vihkiseremonian kulku
Luonteva, esteettisesti tyydyttävä vihkiseremonia rakentuu esimerkiksi alla olevalla tavalla.
Laillisesti riittävät kohdat 4 ja 8 yksinään, mutta esteettinen vähimmäisvaatimus myös kaikkia
muodollisuuksia vierastaville pareille olisi sisällyttää seremoniaan lisäksi ainakin kohta 2 ja jotakin kohdasta 5.
Morsiusparin (tai morsiamen) sisääntulo musiikin soidessa
Tervetulotoivotus ja lyhyt johdanto
Lauluesitys, runo, kirjallisuuskatkelma tms.
Vihkikaavan minimiosa (= aviopuolisoiksi julistamiseen asti).
Symboliikkaa: sormusseremonia (tai vastaava), suudelma tms.
Vihkiparin omat sanat esimerkiksi lupausten muodossa
Vihkitodistus allekirjoitetaan ja luovutetaan hääparille (morsiamelle).
Loppusanat (vihkikaavasta, mahdollisin lisäyksin).
Vihkipari siirtyy onniteltavaksi.
Vihkisormus
Vihkisormus on lainaa antiikin roomalaisilta, joille se oli täysin maallinen tapa. Sormuksen "pakanallisen"
alkuperän takia sen kristillistä käyttöä ovat vastustaneet esimerkiksi Englannin puritaanit, Yhdysvaltain
kveekarit sekä mormonit.
Todistajat
Vihkitoimitukseen tarvitaan vähintään kaksi 15 vuotta täyttänyttä todistajaa. He saavat olla morsiusparin
lähisukulaisia tai vaikkapa maistraatin henkilökuntaa.
Parisuhteen rekisteröiminen
1.3.2002 alkaen myös samaa sukupuolta olevat saavat virallistaa parisuhteensa.
Estetutkinta ja virallistava viranomainen ovat samat kuin siviiliavioliitossa, mutta vihkikaavaa
'tahdotko'-kysymyksineen ei periaatteessa käytetä, vaan virallinen toimitus käsittää vain rekisteröintipaperin
allekirjoittamisen. Rajoitus ei kuitenkaan toki estä sen enempää viranomaisia palvelemasta pariskuntaa paremminkin -
sillä tavalla kuin he itse toivovat - kuin heitä itseään järjestämästä omaa tärkeää päiväänsä juuri sellaiseksi kuin haluavat.
Pro-Seremoniain neuvonta-, puhuja- ja muusikkopalvelu samoin kuin todistukset ja käsikirja ovat luonnollisesti
myös nais- ja miesparien käytettävissä.
|
|
|
Siviilijuhlat
