|
|
|
|
Aikuistumisjuhliat
Murrosikä. Viisitoistavuotias ei ole enää lapsi, muttei vielä aikuinenkaan. Iän karttuminen tuo mukanaan uusia oikeuksia
ja velvollisuuksia, usein asiaan sen kummempaa huomiota kiinnittämättä. Varsinaista aikuistumisjuhlaa ei suomalaiseen
kulttuuriin vanhastaan kuulunut. Alkujaan piirteitä sellaisesta liitettiin häihin, sittemmin samoja tarpeita on tyydytetty
ripillepääsyn ja lakkiaisten avulla. Avioliitto ei enää ole elinehto kuten esivanhemmillemme, ja nykyään se solmitaankin
vasta kolmenkymmenen korvilla. Yhteiskunnallinen täysi-ikäisyys ei liioin enää edellytä katekismuksen ulkolukua uskonnollisessa
rippikoulussa, eikä ylioppilaaksi ole koskaan kirjoittanut koko ikäluokka.
Vaikka pelkästään aikuistumisen kunniaksi järjestetyt juhlat ovatkin kulttuurissamme uusia, niistä saattaa olla paljon iloa.
Aikuistumisseremonialla voidaan liittää nuori vertauskuvallisesti perheeseensä, sukuunsa, ja sitä kautta koko yhteiskuntaan.
Seremonia voi auttaa vähentämään vieraantuneisuuden ja juurettomuuden tunteita, joista nuorten sanotaan kärsivän. On kysytty,
voiko kukaan tuntea itsensä vieraantuneeksi, jos koko perhe ja ystävät kokoontuvat hänen ympärilleen kertomaan, että he
ymmärtävät, rakastavat, tukevat ja arvostavat häntä ja ovat hänestä kiinnostuneita; että tarvitessaan hän voi aina kääntyä
heidän puoleensa. He kertovat tämän sanoin ja elein, symbolien, runouden ja musiikin avulla - ja sinetöivät viestinsä lisäksi
lahjoin sekä hienolla juhlalla. Paitsi että lämmin seremonia vaikuttaa myönteisesti nuoren ihmisen asenteisiin ja
käyttäytymiseen, se tehoaa myös aikuisiin osanottajiinsa sekä muistuttamalla heitä vastuustaan että auttamalla heitä
ilmaisemaan myönteisiä tunteitaan vielä arjenkin tuoksinassa.
1980-luvun lopulla eri kouluissa elämänkatsomustietoa opiskelevat nuoret alkoivat kaivata mahdollisuutta omaan, elämykselliseen
aikuistumisleiriin. Vuonna 1989 filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien yhdistys FETO ry vastasi huutoon. Kokemukset
ensimmäisestä leiristä olivat niin hyviä, että toimintaa päätettiin jatkaa. Tarkoitusta varten perustettiin oma yhdistys,
Prometheus-leirin tuki ry eli Protu.
Prometheus-leirit ovat avoimia kaikille peruskoulun 8. luokan käyneille nuorille katsomuksista riippumatta. Etusijalla ovat
kuitenkin uskontokuntiin kuulumattomat. Leirien suosio on koko ajan kasvanut kilvan resurssien kanssa niin, että ensimmäisinä
kymmenenä vuonna toiminta lähes 40-kertaistui. Prometheus-leiri kestää reilun viikon, yleensä sunnuntaista sunnuntaihin.
Leiri päättyy juhlaan, johon nuorten perheenjäsenet, sukulaiset ja ystävät osallistuvat kutsuvieraina. Leirin jälkeen yhä
useammalla perheellä on tapana pitää vielä kotona oma juhlatilaisuus.
Juhliminen ei silti toki ole leirinkävijöiden yksinoikeus, vaan jokainen aikuistuva nuori on ansainnut päivänsä parrasvaloissa.
Aikuistumisjuhlan voi mainiosti liittää esimerkiksi syntymäpäivään tai peruskoulun päästötodistukseen - tai muuten vain iloita
ikääntymisestään silloin ja sillä tavalla kuin se itse kullekin parhaiten sopii. Ainakin 18-vuotissyntymäpäivää soisi sen
yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi juhlittavan perhepiirissä yhtä näyttävästi kuin myöhemmän iän tasavuosikymmeniä.
Olipa juhla aikuismaisen arvokas tai nuorekkaan hullutteleva, sen tulee välittää nuorelle tunne, että häntä arvostetaan!
|
|
|
Siviilijuhlat
