|
|
|
|
Suruliputus
Kuolinpäivänä Suomen lippu laitetaan surun merkiksi surulippuun siinä talossa, jossa kuolema on tapahtunut.
Suruliputtaa voi myös heti tiedon saavuttua vainajan kodissa, syntymäkodissa ja työpaikalla.
Lisäksi sisäasiainministeriö voi määrätä yleisen suruliputuksen joko koko maahan tai paikallisesti jonkun
merkkihenkilön kuollessa tai suuronnettomuuden sattuessa.
Suruliputus suoritetaan yhtä lailla tavallisena kuin liputuspäivänäkin. Liputus kestää aamusta iltaan edellä
mainittujen liputusaikojen mukaisesti.
Poikkeus
- Jos kuolemantapaus sattuu niin myöhään, ettei lippua enää voi tai kannata nostaa salkoon, voi suruliputuksen
suorittaa seuraavana päivänä.
Suruliputuksessa lippu nostetaan ensin aivan ylös, minkä jälkeen se lasketaan 1/3 salon mittaa alas.
Lipun alareuna jää tällöin salon puoliväliin. Katto- ja seinäsalossa lippu lasketaan keskelle tankoa.
Myös pois otettaessa lippu nostetaan ensin ylös ja vasta sitten alas. Tämä arvokkaasti tehtävä ele on ikään
kuin viimeinen tervehdys vainajalle.
Hautajaispäivänä on myös tapana liputtaa vainajan kodissa ja muistotilaisuudessa.
Tällöin suruliputetaan aamulla kello 8:sta alkaen. Kun siunaustilaisuus on pidetty, nostetaan lippu lopuksi päivää ylös.
Suomen lipussa ei milloinkaan käytetä surunauhaa. Sitä voidaan käyttää vain järjestölipuissa.
Lippukäytännöstä kirkossa tapahtuvassa siunaustilaisuudessa ja hautajaissaatossa tarkemmat ohjeet antaa Suomalaisuuden
liiton toimisto tai alan kirjallisuus. Sotilashautajaisissa toimitaan puolustusvoimain ohjesääntöjen mukaisesti.
Aikaisemmin Suomen lippu oli suruliputuksessa toukokuun kolmantena sunnuntaina, kaatuneitten muistopäivänä kello
10 - 14, mutta käytäntö muuttui vuonna 1995. Nykyään kaatuneitten muistopäivänä liputetaan normaalisti, lippu ylhäällä tangossa.
|
|
|
Suomen lippu 
