|
|
|
|
Juhannuksen perinteitä
Juhannus on kaipauksen ja kauneuden juhlapäivä. Juhannuksena Johannes
Kastajalla on nimi- ja syntymäpäivä. Tämä edelläkävijä raivaa tietää
oikeudenmukaisuudelle, rauhalle ja rakkaudelle. Muutos on tullut
mahdolliseksi, koska maailmaan on tullut jotakin hyvin kestävää ja katoamatonta.
Siinä juhannuksen syvin viehätys.
Juhannusta pidetään paukkujuhlana. Se johtunee siitä, että karvevaaliaikaan
ennen pääsiäistä, kun muualla maailmassa paukutellaan ja juhlitaan ulkona,
meillä on usein vielä niin kylmää, että on viisainta järjestää juhlia
sisätiloissa. Vappunakaan ei aina ole vielä kovin lämmintä. Mutta
juhannuksena on.Satoi tai paistoi, juhannuksena Suomessa on kesä.
Tästä alkava iso kesä avaa kaikki portit. Nyt ei enää kuljeta
poplarissa eikä pitkissä kalsareissa. Juhannuksesta alkava kesä on
luonteeltaan lämmin, vaikka lämpömittari osoittaisi aivan muuta.
Juhannuksen hienoimpiin puoliin kuuluu ruohonjuuri. Ruohonjuuri muistuttaa
siitä, että pieni on kaunista. Ruohonjuuri on syvintä suomalaisuutta,
se on kappale kauneinta Suomea. Siksi juhannuksen kokevat kauneimmin ne,
jotka jaksavat syventyä luonnon pikkusalaisuuksiin. Pienet liikahdukset
ovat usein merkittävimpiä.
Rakkaudenkin kokevat parhaiten ne, joilla on sielunkyky punnita pikkuasioita
ja nähdä niiden arvo. Rakkaus on kauneuden puolella, arkipäiväisyyden ja
rumuuden vastapuolella. Rakkautta ei voi hallita, mutta sitä voi jakaa.
Siitä voi hullaantua, se hurmaa nimenomaan pienpiirteisyydellään, ei
läheskään aina suureleisyydellään. Kaunis on aina autuasta itsessään.
Jos asetut aurinkoon niin että kallisarvoiset pisarat kiteytyvät,
niistä tulee timantteja. Runoilijan mukaan niistä voi tehdä itselleen
vaikka kaulanauhan. Juhannuksen kukkaisseppeleet kuvastavat tätä rakkautta.
Kauniin lähellä olo on autuasta. Mutta kauniin lähellä on myös vaikea elää.
Kaunis on salaperäistä, mutta kuitenkin se on ymmärrettävää ja
yksinkertaista. Jostakin on tarttunut ajatuksiini lause (luultavasti
sen sanoi Glosterin herttuatar): " Ei, pimeys valoni, yö päiväni, Ja
komeuteni muisto kauhuni." Kauneutta ei voi ikinä tavoittaa, saati
hallita. Juhannus todistaa miten vaikeasti tavoitettava se on sekä ihmisessä että maisemassa.
Juhannus yllyttää näkemään kauniin kauniina. Se houkuttelee kaupunkeihinsa ja kiireisiinsä urautuneet ihmiset viettämään juhlaa. Kesämökki, luonto, olut ,grillimakkara, vene ja savusauna, nuo suomalaisen kesänviettäjän taikakalut, sulautuvat juhannuksen salaisuuteen. Siniristit ja juhannuskoivut eivät valehtele vaan välittävät jokaisesta juhlijasta juhlatavoista ja -luonteesta riippumatta.
Juhannussaunassa ei rehennellä, eikä riidellä, kesänjuhla on tasa-arvon ja
sovinnon asialla. Ennen juhannuskokkoja poltettiin jo hel(k)avalkeita tai
pääsiäiskokkoja. Vähitellen juhannus valloitti tulen ja valon omakseen, nyt
kokot ja –salot kuuluvat juhannukseen. Näiden syvin symboliikka nousee
muinaisista uhri- ja sukupuista. Tieto on aina viihtynyt elämänpuun ympärillä.
Juhannus kaikkine merkkeineen rakastaa läheisyyttä ja perinnettä. Juhannussalon
tai kokon ympärillä leikitään, tanssitaan ja juovutaan elämästä.
Juhannus opettaa myös elämän ehkä kaikkein vaikeinta läksyä: ihminen
on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka. Ruoho kuivuu, kukka
lakastuu, mutta Jumalan lupaukset pysyvät voimassa. Voisiko ihminen
löytää totuuden sulkemalla silmänsä Jumalalta? Suvivirsi soi lähtemättömästi
suomalaisen sielussa. Me aavistamme oikean suunnan, vaikka jätämme uskon usein
ääneen tunnustamatta.
Ilman Roomaa, Berliiniä, Pariisia , Brysseliä tai Lontoota olisi vaikea
kuvitella Eurooppaa. Ilman juhannusta olisi vaikea ymmärtää kesän,
saatikka elämän olemusta. On juhannus kesän juhla ja elämän ihmeiden aika.
Onneksi on juhannus. Onnellista on viettää juhannusta.
Onnea juhannuksen viettäjille.
Kirjoittaja: Veli-Matti Hynninen
veli-matti.hynninen@kolumbus.fi
Kirkkoherra Veli-Matti Hynninen on juhlaperinteen tuntija, Juhlitaan.netin asiantuntija.
|
|
|
Perinteitä 