Vaikken mikään perikristitty olekaan, on joulu aina ollut vuoden juhlista rakkain. Lapsuudesta muistuu mieleen joulukuusi ja sen oksilla loistaneet aidot kynttilät. Äiti oli usein tehnyt jäälyhtyjä parvekkeelle ja koko perhe söi isän työpaikalta tuomia joululahjakonvehteja. Katsoimme televisiosta Joulupukin kuumaa linjaa, söimme keskipäivällä riisipuuroa ja karjalanpiirakoita ja viihdyimme yhdessä.
Ensimmäinen "käänteentekevä" joulu oli vuonna 1999. Edellisenä vuonna olin innolla kahminut kinkkua lautaselleni ja syönyt kalkkunaa ja savukalaa silmät loistaen. Nyt olin kuitenkin, suht äkkinäisesti, ryhtynyt vegaaniksi. Asuin vielä silloin kotona, ja äitini näki valtavasti vaivaa selvittäen, mitä herkkuja minulle voisi joulupöytään laittaa. Juhla meni vielä hieman opetellessa, mutta sain silti vatsani täyteen ja vieläpä hyvän joulumielen lisäksi: oli ihana huomata, että vuoden suurimmasta juhlasta voi nauttia eläimiä riistämättä!
Tämän vuoden joulu on jo neljäs, jonka vietän puhtaalla omallatunnolla. Juhlin puolisoni kanssa, joka myöskin on vegaani. Viime vuonna olimme aattopäivän vanhempieni luona kuten aina aikaisemminkin. Äitini oli jälleen taikonut pöydän koreaksi: tarjolla oli vegaanisen riisipuuron ja karjalanpiirakoiden lisäksi peruna- ja porkkanalaatikkoa, mureketta, salaatteja, rosollia ja montaa muuta herkkua. Toki saimme myös pipareita, joulutorttuja, wienernougatia, vihreitä kuulia... Koristelin kuusen veljeni kanssa niin kuin olimme tehneet jo parin vuosikymmenen ajan. Illalla suunnitelmissani oli osallistua perinteiseen kynttiläjumalanpalvelukseen, mutta puolisoni äkillinen vatsatauti muutti suunnitelmat.
Vegaaninen joulu ei minun osaltani tarkoita pelkästään huolehtimista siitä, mitä suuhuni pistän. Sen lisäksi, etten syö mitään eläinperäistä, en myöskään halua tukea mitään, mikä mielestäni on epäeettistä. Pyrin ostamaan reilun kaupan tuotteita, välttämään ylikansallisia yrityksiä, jättämään kauppaan kaiken ylipakatun ja epäekologisen. Tästä syystä en myöskään osta enää nykyisin joululahjoja. Nautimme puolisoni kanssa toistemme seurasta ja rakkaudestamme ilman, että meidän tarvitsee hankkia turhanpäiväisiä esineitä. Ainoana poikkeuksena ovat pienet sukulaislapset, joille pyrin ostamaan lahjaksi jotain kestävää ja mukavaa.
Pikkujouluajan olen pääsääntöisesti töissä tarjoamassa muille mahdollisuuden juhlaan. Kuitenkin olemme saaneet raivattua kalentereihimme hieman tilaa, jotta voimme lähteä vegaaniystävieni kanssa nauttimaan ihanasta ruuasta ja ravintolaillasta. Joskus iltaisin istumme mieheni kanssa kotona kynttilänvalossa ja katsomme elokuvia lämmintä glögiä hörppien. Jouluaattona emme tarvitse enää juomaa meitä lämmittämään, koska lähdemme silloin hyvin ansaitulle lomalle kauas pois. Vaikka lentämisen epäekologisuus surettaakin, olen silti kerrankin itsekäs ja suon itselleni mahdollisuuden rentoutua ja tutustua uuteen kulttuuriin. Ajatus matkailun työpaikkoja luovasta ja infrastruktuuria voimistavasta puolesta lämmittää, joskin turismin ympäristöä tuhoava vaikutus on sekin hyvin mielessä opiskelun myötä.
Joulun sanotaan olevan rauhan ja rakkauden juhla. Yritän elämäntavallani pyrkiä siihen, että nämä molemmat asiat olisivat läsnä arjessani. Minä rakastan ja arvostan elämää niin paljon, etten tahdo riistää sitä keneltäkään enkä miltään.
Minun joulupöydässäni ei kinkulla ole sijaa.
PIKKUJOULUKYSELY 
Juhlapukeutuminen