|
|
|
|
Jouluperinteitä
Sanotaan että "Antti käypi avain kädessä ja Tuomas Tuoppi kainalossa." Antin päivänä siis
käytiin hakemassa aitasta ohria maltaiksi, joista Tuomaan päivänä sitten pantiin olutta.
Oluenpano on kauan ollut yksi juhlan valmistamisen tärkeä muoto.
Mitä suurempi juhla, sitä runsaammat oluet, eikä ainakaan jouluna olut saanut päästä
loppumaan. Rituaalisen syömisen ja juomisen runsaus liittyy maailmanlaajuisesti
suuriin juhliin. Joulu ei tee tässä suinkaan poikkeusta vaan pikemminkin vahvistaa
säännön. Mitä paremmin jouluna syödään, sitä runsaammasta sadosta saadaan seuraavana
vuonna nauttia. Mitä raskaammin isännän pää jouluna notkahtelee, sitä kunnioittavammin
kääntää ensi kesänä jyvistä rikas tähkä katseensa kohti maata. Mutta rajansa kaikella.
Jos jouluna juhlija kesken juhlan sammuu, se tietää viljan varmaa lakoontumista.
Kansanperinne on täynnä erilaisia uskomuksia, rituaaleja, tapoja, kulttuuria, joka viestii
joulujuhlan valmistamisen tärkeydestä. Myös luonto ja eläimet liittyvät juhlaan. Seitsemästä
veljeksestä muistamme miten myös kotieläimet saavat jouluoluesta ja ruoista osansa. Koko
luomakunta juhlii jouluna.
Mutta juhla ei tule, jos sitä ei valmista. Joulu on juhla, joka kutsuu erityisen huolelliseen
valmistamiseen. Jouluna teemme monet asiat tavallisuudesta poikkeavasti. Jouluksi siivoamme
paikat. Joulukortilla muistamme. Kannamme kotiin kuusen, Leivomme ja paistamme. Laulamme ja
herkistymme. Joululahjoilla yllätämme. Sytytämme kynttilöitä, käymme haudoilla ja kirkossa.
Jouluna noteeraamme tärkeät ihmisemme.
Nyt alkava adventti on juhlan valmistamisen aikaa. Adventti ei ole vielä joulu vaan vasta
joulun valmistamista. Pikkujoulu ei ole joulu pienoiskoossa vaan ison joulun laittamista.
Tämän toteuttaminen vaati itsekuria. Adventtina ei vielä lueta jouluevankeliumia, ei syödä
kinkkua eikä muitakaan joulun herkkuja. Adventtina vasta valmistaudutaan.
No miten sitten pitäisi suhtautua kauppiaaseen, joka jo kauan ennen adventtia on pannut
joululaulut soimaan ja nostanut koreat joulutavarat hyllyyn? Tai mitä sanoa niille, jotka
pikkujoulun muka virallisissa nimissä intoutuvat napostelemaan joulun puhki jo viikkoja
ennen oikeaa joulua? Meneekö joulu pilalle, jos nyt vaikkapa pappi nostaisi sormensa
pystyyn ja sanoisi: "tsot-soo!, ei vielä saa juhlia, ei juhla vielä ole alkanut." Auttaisiko tämä?
Tavat ja tottumukset muuttuvat hitaasti mutta varmasti. Joulunviettotapamme on selvästi
kääntynyt enemmän kaupalliseksi tavarajuhlaksi. Mutta jos pysähdymme ajattelemaan
syvemmin miksi annamme lahjan, miksi ostamme tavaraa jouluna, hämmästymmekin miten
kristillisiä olemme. "Lahjonta " näet kuuluu kristillisen joulunolemukseen. Jumalan
ihmissuvulle lahjoittama pelastus on puhdas lahja. Sekin joka ei omasta, tai toistenkaan
mielestä, ehkä koko lahjaa ansaitsisi, saa sen kumminkin. Jokainen saa. Siksi joululahja
olisi ojennettava myös vastustajalle, sille joka sen vähiten minun mielestäni ansaitsisi.
Nyt neljän adventtiviikon aikana olisi syytä miettiä keitä tänä jouluna muistamme.
Jos onnistuisi lähettämään joulukortin sille, joka ei sitä osaa odottaa, joulu olisi
täyttänyt tehtävänsä. Tai jos onnistuisi yllättämään lahjalla tai muulla jouluisella
tavalla jonkun "joka sitä ei ansaitse", silloin joulun ihme tapahtuisi. Silloin joulu
joutuisi sydämeen uudella häkellyttävällä tavalla.
Adventti avartaa sydämet jouluun. Joulu tulee sinne missä musta taivas iskee salamoita,
missä kosto murtaa kansaa, missä musta mieli vaatii lisää panssareita. Joulu tulee sinne
missä hiki ja veri sekoittuvat, tuskanhuudot ja väärät vihollisuudet täyttävät sydämet.
Joulu tulee joka paikkaan. Se vaihtaa pikkunätin tonttulakin kärsimyksen karvareuhkaan
muistuttamaan siitä, että oikea joulu on tulossa.
Adventtina valmistamme joulun.
Kirjoittaja: Veli-Matti Hynninen
veli-matti.hynninen@kolumbus.fi
Kirkkoherra Veli-Matti Hynninen on juhlaperinteen tuntija, Juhlitaan.netin asiantuntija.
|
|
|
PIKKUJOULUKYSELY 