|
|
|
|
Itsenäisyyspäivä 6.12.
Itsenäisyys on pehmeä sana. Se maistuu eurooppalaiselta yhteisyydeltä,uutuuttaan kahisevalta eurolta, Brysselin halutulta herkulta, Neitsyt Marian sinikeltaiselta tähtilipulta, mepiltä ja kevyen musiikin iskelmänkevyeltä rallatukselta - aivan muulta meiningiltä kuin ennen vanhaan.
Ennen itsenäisyys oli näet sitkeä sana, siniristin, leijonan ja kunniamerkin järkkymätön sinfonia, jota ympäröivät sankarihautojen tuulessa lepattavat liekit, kunniavartiot ja porilaistenmarsit. Mutta nyt mikään ei ole niin kuin ennen, ei aika, ei tavat, ei raha eivät ajatukset. Mutta joulukuun kuudes on sentään olemassa, eikä siitä luovuta. Vaikka presidentti on nainen ja Suomen pankkikin sitä mitä se enää vain voi olla, on itsenäisyys sentään sellainen asia, joka juhlansa ansaitsee. Kansallispäivän vietto kuuluu kulttuuriin, vaikka kansallisuudesta oltaisiin mitä tahansa mieltä.
Minulle itsenäisyyspäivän alla nousee usein mieleen ranskalaisen Maurice Druonin sana meistä suomalaisista. Mayrice Druon on ranskalainen akatemikko, maansa entinen kulttuuriministeri, sivistynyt mies, joka Suomessa käydessään joutui pitämään puheen meille suomalaisille. Niin sivistynyt hän on, että otti ensin selvää Suomesta ja suomalaisista ja – vaikkei ollut koskaan aikaisemmin käynyt Suomessa – puhui vasta sitten kun tiesi mistä puhui.
Tämä Druonin arviointi on suloista mannaa, jota sietää märehtiä moneen kertaan. Hänessä toteutui se runoilijan sana, että kauempaa näkee tarkemmin. Ja matkan päästä oivaltaa enemmän.
Hän kehui Suomea ihastuttavaksi maaksi, jossa maa ja vesi viettävät alati häitään. Vaihtelevat vuodenajat ja ankara ilmasto ovat karaisseet metsureiden kansan vahvaksi ja suorapuheiseksi. Vieraiden saapaiden kumu on terästänyut suomalaisen vapaudenkaipuun. Se on pakottanut torjumaan päällekäyvän jättiläisen ja pannut suomalaiset kirjoittamaan nimensä rohkeuden maailmanhistoriaan.
Druon onnittelee meitä monesta. Hänen mielestään olemme aloitteellisia ja päättäväisiä ETYKissä, YK:ssa, rauhanturvatehtävissä. Jo Helsingin ETY-kokous (1975) paljasti miten Suomella on usein ollut luultua suurempi merkitys maailmanhistoriassa. Puolan kansannousu, Berliinin muurin kaatuminen ja kommunismin hervahtaminen ovat osaltaan olleet Helsingin sopimuksen ja siis meidän suomalaisten ansiota.
Ja kehut jatkuvat. Suomi on ollut vuoronperään poliittisen viisauden, kansallisen sankaruuden ja kansainvälisen solidaarisuuden etuvartija. Suomi on ollut ensimmäisten joukossa luomassa uutta unionia, yhteistä tietä tulevaisuudelle, valamassa eurooppalaista pohjaa maailmalle.
Ja edelleen. Druon muistuttaa miten monessa asiassa olemme olleet edelläkävijöitä. Suomen luonto, ympäristö, puhtaat vedet, raikas ilma ja vaihtelevat vuodenajat ovat ainutlaatuista pääomaa jota muut voivat vain kadehtia. Väestö, sosiaaliturva, terveys, maa, talous, metsä, teollisuus (puu- , metsä- tai tekstiili), energia-, liikenne-, kulttuuri-, oikeudenkäyttö ja rauhantahto kestävät kansainvälisen vertailun. Suomessa tehtiin rauhantyötäkin niinä vuosina muita enemmän kun muut vain hokivat rauha-rauhaa ja sitä ettei rauhantyötä enää tarvita.
Maurice Druon pani meidät suomalaiset panemaan käden sydämelle ja ihmettelemään miten paljon hyvää meillä itsenäisessä Suomessamme onkaan. Itsenäisyyspäivä antaa aiheen tähän inventaarioon, sen muistamiseen ja muistuttamiseen, että olemme poikkeuksellinen, omintakeinen kansa, jolla on aivan oma ominaislaatunsa kaikkien maailman kansojen joukossa.
Tänään itsenäisyys on yhteyttä luova sana. Se ei anna lupaa eristäytymiselle eikä muullekaan itseriittoisuudelle. Eristäytyminen ei tiedä hyvää. Yhteydenpitomme liittyy älyllisyyteen, humaanisuuteen, demokratiaan ja kristilliseen dynaamisuuteen. Suomi on Suomi juuri siksi, että meidän ei tarvitse matkia muita vaan me voimme ylpeinä suomalais-ugrilaisesta lähtökohdastamme olla luonteva osa Eurooppaa ja tätä kiihkeästi sykkivää maailmaa. Nokia, Sonera, kännykät, metsät ynnä paperi ovat suomalaisia brändejä, joilla on kasvava kysyntä maailman markkinoilla.
Meillä on täysi syy, ilo ja kunnia polttaa sinivalkoista kynttilää ikkunalaudalla, sankarihaudalla, kirkossa ja olohuoneen pöydällä. Suomalaisuus on iloinen asia, onnellinen osa maailmanlaajassa verkostossa.
Onnea sinulle suomalainen!
Kirjoittaja: Veli-Matti Hynninen
veli-matti.hynninen@kolumbus.fi
Kirkkoherra Veli-Matti Hynninen on juhlaperinteen tuntija, Juhlitaan.netin asiantuntija.
|
|
|
Perinteitä 