Ei kaikki ole jääkiekon varassa. Suomalaisten mainetta maailmalla hoidetaan – onneksi - niin kovin monella tavalla ja tasolla.
br>
Kun suomalainen formulalegenda Mika Häkkinen osallistui kollegansa David Coulthardin kanssa Roomassa vanhojen autojen Mille Miglia-tapahtumaan, panin merkille miten siniristilippu alkoi kiiltää italialaisten silmissä. Monelle Suomi on samaa kuin autot ja vauhti.
Urheilu suomalaisen maineen viejänä onkin lajissaan korvamaaton. Moottoriurheilu pärähtelee korvassa ja saa sydämenkin värähtelemään. Äänet kuuluvat suurkaupunkiin. Muistan miten Rooman ensikosketukseni aikoina 1960-luvulla kadut täyttyivät vilisevistä Vespoista. Roomalaiset päästelevät skoottereillaan kapeita kujiaan ja tiukkoja kurvejaan. Nyt vespojen kuutiot ja koot ovat kasvaneet, sama vauhti on aina tallella.
Roomalaiset pohtivatkin pilke silmäkulmassa, ennakoiko ensimmäisellä vuosisadalla vaikuttanut keisari Vespasianus roomalaisen liikennekulttuurin kehitystä. Vespa ainakin tuo mieleen Vespasianuksen ja menneet hyvät ajat.
Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönen ovat siis suomalaisia sankareita ulkomailla enemmän kuin Karita Mattila tai Esa-Pekka Salonen. Onhan se huimaa painaa kaasujalkaa, vääntää rattia ja päästellä ympyrää. Monen mielestä se on hienompaa kuin saada äänensä heläjämään oopperassa tai panna sinfoniaorkesteri soimaan pienen tahtipuikon taiteellisella liikahduksella.
Nyt roomalaisia näyttää autourheiluakin enemmän kiinnostavan 1500- ja 1600-luvun taitteessa vaikuttanut nimi Caravaggio. Oikeastaan Caravaggio on Michelangelo Merisi-nimisen taidemaalarin kotikylän nimi.
Caravaggio on huima taitelija, jolta ei puutu mainetta eikä glooriaa. Jonotimme hänen näyttelyynsä kärsivällisten roomalaisten ja pitkältä tulleiden tuhansien pyhiinvaeltajien kanssa parisen tuntia. Mutta jonotus maksoi vaivan.
Caravaggion raamatulliset työt luovat kokonaan uutta ulottuvuutta pelastushistoriaan. Caravaggion Maria, Joosef ja Jeesus tai Johannes Kastaja tuovat pelastushistorian keskeisiin henkilöihin totutusta poikkeavan, toisenlaisen pyhän ja arjen sekoituksen.
Minulle Caravaggion teoksissa vetoavinta on ”arjen katharsis” eli miten taiteen avulla koetaan tavallisen, arkisen elämän kauneus (esteettisyys)? Miten teoksen katseleminen voi vapauttaa tunnepatoutumasta ja tuottaa ennakoimattoman kokemuksen.
Caravaggion teosten äärellä tunsin merkillisen purkauksen. Miten ihmeessä? Aavistin, että esteettinen kokemus on samaa olemusta kuin Jumalan kokeminen. Voihan Jumala suvereenina kaikkivaltiaana puhua minulle myös esteettisen kokemuksen kautta. Miksi siis erotella esteettinen kokemus jumalakokemuksesta?
San Luigi de Francesin Contarelli-kappelissa olevan Pyhä Matteus ja enkeli-teoksen Caravaggio joutui kertoman mukaan maalaamaan uudestaan. Miksi? Siksi, ettei pyhimyksen jaloissa oltu totuttu näkemään likaa eikä pullistuvia suonia hänen hipiällään.
Mutta tässä ”arjen katharsiksessa” taitaa ollakin Caravaggion voima. Caravaggiolla valon teologia paljastuu jyrkkien varjojen vaihtelussa. Valon ja varjon vuorottelulla, ihon ja lihaksiston aitoudella taiteilija paljasta kauneuden syvimmän olemuksen. Ilman rosoa ja riitasointua (disharmoniaa) elämän syvin puoli jäisi avautumatta.
Caravaggio auttaa ymmärtämään elämää. Ehkä joku saa häneltä uutta pilkettä vaikka jääkiekon tai autourheilun ymmärtämiseen. Olisikin mielenkiintoista nähdä mihin Caravaggio nyt asettaisi pyhät henkilönsä? Saisivatko vaikkapa Michael Schumacherit tai Suomen kiekkoleijonat Kölnissä Caravaggiolta uudet piirteet? Vai kiinnostaisivatko häntä sittenkin enemmän Helsingin uuden piispan kasvot?
Veli-Matti Hynninen
veli-matti@hynninen.info
Veli-Matti Hynninen
veli-matti.hynninen[a]kolumbus.fi
Kirkkoherra Veli-Matti Hynninen on juhlaperinteen tuntija, Juhlitaan.netin asiantuntija.
Urho Kekkonen ei unohdu