Eyjafjallan tuhkapilvi tiputti Marja Tiuran otsikoista. Muitakin ansioita Islannin tapahtumilla on. Turhat puheenaiheet on hyvä vaihtaa elämän punnintaan.
Tuhkan ansiosta myös hallituksen ydinvoimasekoilu tuntuu kalvakalta ja katoavalta. Euroopan 28 000 päivittäistä lentoa jäi lentämättä ja monta aietta toteutumatta. Kysymys turvallisuudesta nousi mielessä päällimmäiseksi.
Muistutus on tämä: elämä ei ole hallittavissamme. Tekniikka, tieto ja taito ovat apuvälineitä, eivät turvatakuita.
Fortumin pudottaminen ydinvoimamittelöstä saa tässä tuhkakaaoksessa siis siedettävämmät mittasuhteet. Kun luonto järkkyy, tapahtumien mittasuhteet asettuvat uusille paikoilleen. Lempeän huolehtiva luontoemo, Mater Natura, ei ole lahjottavissa. Vaikka luonto on paratiisi, käärmeellä on siinä aina paikkansa.
Jo vanhimmat filosofiat löysivät elämän kunnioituksen ajatuksen. Jokainen idea, muoto, sielu, kasvin, eläimen ja ihmisen kasvu ja kehitys on tulemista siksi mitä se on. Ihmisen vapauskin on luonnon noudattamisen vapautta.
Tästä oivalluksesta nousee tuttu lause: Luonto on paras lääkäri. Jos haluaa elää pitkän ja terveen elämän, apuun tulee luonnonmukainen elämäntapa. Oikeat elintavat auttavat elämään oikein.
Carl von Linné kutsui jo 1700-luvulla luontoa toimivan Luojan agentiksi. Tarkkailemalla luotua todellisuutta Linné tulkitsi kaikkitietävän ja kaikkivoivan Jumalan toimintatapaa luomakunnassa. Mikä voima ja mikä viisaus onkaan kätketty luontoon.
Vaikka luonto on arvaamaton, se ei tee hyppäyksiä. Sen säännöllisyys ja harmonia herättää ihmetystä ja kunnioitusta. Tästä luonnonteologiasta muistuttaa tuttu virsi.” Kaikessa näytä käsiala Luojan, mahtavan viisaan, kaiken hyvän suojan.”
Romantiikan ansiosta ihmiskunnassa heräsi määrätietoinen halu suojella luontoa. Kauneus on luonnonmukaisuutta. Se on ihmistä muuttava voima eikä ole siis hallittavissamme. Kauneudessa voi piillä myös tuhon siemen. Helenasta syttyi Troijan sota. Narkissos kuoli juututtuaan ihailemaan omaa kuvaansa. Luonto muistuttaa, että kauneus ja kuolema eivät ole mitään luonnonoikkuja vaan sisaria keskenään.
Etääntymällä luonnosta ihminen voi kadottaa kauneudentajunsa ja koko elämähalunsa. Vaeltamalla luonnossa ihminen taas vahvistaa jumalakaipuutaan. Ilman kauneutta elämä on kalpeaa ja katoavaa. Jumalassa aavistamme elämän täyttymyksen ja ilon. Pyhiinvaellusten kasvava suosio myös seurakuntien toimintamuotona on mitä ilmeisemmin ihmisen vaistomaista kaipausta löytää oma tarkoituksensa.
Luontoemo ei luokittele eikä vähättele vaan ottaa meidän vastaan sellaisena kuin olemme. Tämä on Jumalan toimintatapa. Ihminen on rauhaton kunnes löytää levon Jumalassa.
Pohjimmaltaan on vain kaksi erilaista toimintakulttuuria: hyväksymisen kulttuuri ja torjumisen kulttuuri Torjuminen, vieraantuminen ja väkivalta on luonnotonta. Sitä ei pidä suosia. Toisen hyväksyminen puutteineen on luonnon suojelema elämäntapa. Enemmän kuin luonnonsuojelusta pitäisikin puhua luonnosta suojelijamme.
Itsevarmat, tuomitsevat puheemme perustuvat useimmiten tietoon, jota ei ole. Luonnon opetus on toinen. Se mitä teemme ainoastaan itsemme vuoksi, ei palvele ketään, vähiten itseämme. Mutta se, mitä teemme toistemme puolesta, hyödyttää kaikkia.
Puheisiimme ja kohtaamisiimme kaivataan tuhkaa enemmän tunnetta. Tunnen, että kaipaamme vapautta rumista puheista, vapautta vieraudesta, vapautta vääryydestä. Moliéren Don Juanin lailla haluan lausua:
”Rakastan vapautta rakkaudessa.”
Veli-Matti Hynninen
veli-matti@hynninen.info
Veli-Matti Hynninen
veli-matti.hynninen[a]kolumbus.fi
Kirkkoherra Veli-Matti Hynninen on juhlaperinteen tuntija, Juhlitaan.netin asiantuntija.
Urho Kekkonen ei unohdu