Pääsiäinen palauttaa sielun paikoilleen 30.03.2010
Pääsiäisen alla kristityt kaikkialla maailmassa ripittäytyvät muita aikoja ahkerammin, tunnustavat syntinsä, ja ottavat papiltaan vastaan synninpäästön.
Anteeksiantamuksen synnyttämä juhlamieli uudistaa elämää.
Evankeliumilla on vauhtia.
Tällä hetkellä kristittyjä lasketaan olevan lähes 2,3 miljardia (33,2%).Melkoinen määrä. Jos kaikki alkaisivat käyttää ripittäytymisoikeuttaan, saisi yksi jos toinenkin pappi kääriä hihansa.
Saksalainen tarina pappismiehestä kertoo hauskasti miten eräässä seurakunnassa ripittäytyminen tyrehtyi äkkiä kokonaan. Tuon seurakunnan papin parhaisiin puoliin ei näet kuulunut ahkeruus. Hän mietti miten vähentää työtakkaansa ja ripittäytyjien tulvaa hiljaisella viikolla.
Palmusunnuntain messussa pappi ilmoitti, että tänä vuonna hän on päättänyt jakaa ripittäytymiset tarkemmin eri päiville. Ja sitten hän luki kuulutuksen.
Pyydän, että huomenna maanantaina tulevat jumalanpilkkaajat. Tiistaina voivat ripittäytyä varkaat. Keskiviikkona saavat tulla pahanpuhujat ja panettelijat. Torstai on varattu teeskentelijöille. Perjantaina tunnustavat syntinsä valehtelijat ja lauantaina ne jotka ovat käyneet vieraissa.
Tarinan mukaan papin työmäärä väheni tuntuvasti, sillä ripittäytyjiä ei tullut ensimmäistäkään.
Tarinan opetus ei ole papin työmäärän mittaamisessa vaan siinä miten vaikea on tunnustaa virheensä, jos puhutaan oikeilla nimillä. Yleisellä tasolla on helppo puhua syntisyydestä ja pyytää anteeksi. Henkilökohtainen synnintunto ja armon todellisuus on vaikeampaa.
Pääsiäinen on kuitenkin aina syvästi henkilökohtainen juhla. Sinun ja minun synnit pyyhitään pois, elämäntapa uudistetaan ja meille lahjoitetaan uusi into aitoon elämään. Pääsiäinen tuo rohkeuden ja ilon.
Pääsiäistä ei voi viettää mutrussa suin, innostumatta, sillä pääsiäinen on uusi luominen, kutsu uuteen todellisuuteen. Uuden elämän ihmettä ei mikään muu voi pääsiäisen lailla tarjota. Mitä enemmän on ylösnousemususkon tuottamaa iloa, sitä sujuvammin sykkii elämä. Rakkaudeton elämä on raskasta ja tökkivää, uskonelämä on iloista ja hurmaannuttavaa.
Piispa Mikko Heikan lähettämässä pääsiäistervehdyksessä synnistä puhutaan oikealla nimellä. Mikko-piispa kysyy, olemmeko menettäneet sielumme mammonalle?
Piispa oli käynyt teatterissa katsomassa Pirkko Saision menestysnäytelmän Tunnottomuus. Siinä nykyihminen pakenee tyhjyyttä mammonan tavoitteluun, eikä mikään enää maistu millekään. Menneestä ja tulevasta on kadonnut ilo.
Piispa näkee, että rahaa tietenkin tarvitaan, mutta se on jaettava oikeudenmukaisesti. Olisi harhaa luulla, että eurot tuovat onnen. ”On kuitenkin virhe kuvitella, että onni lisääntyy bruttokansantuotteen tahdissa.”
Rahan turmelema sielu voidaan kuitenkin löytää uudestaan. Jeesus itse on elämän leipä, jota syödessä rahan nälkä ja turhuuden jano katoaa. Kristus itse ravitsee meidät.
Kärsivä Mestari lyödään ristille, mutta hän voittaa kuoleman. Tappiosta tulee voitto, kärsimyksen ja kuoleman kautta avautuu uusi todellisuus.. Tätä vastakkainasettelua (paradoksia) ei järki ikinä käsitä, mutta se kuuluu olennaisesti uskontodellisuuteen.
Tuntuu hyvältä lukea piispan kynästä irtoavaa tinkimätöntä tekstiä siitä, että kadotettu sielu voidaan palauttaa omistajalleen. Voi käydä niin kuin Cervantesin romaanissa surullisen hahmon ritarille Don Quijotelle, vanhasta hevosenluuskasta tulee ritarin sotaratsu.
Pääsiäinen itsessään on ihme. Mutta vielä suurempi ihme on se, että se tekee ihmeitään juuri meille.
Veli-Matti Hynninen
veli-matti@hynninen.info
Veli-Matti Hynninen
veli-matti.hynninen[a]kolumbus.fi
Kirkkoherra Veli-Matti Hynninen on juhlaperinteen tuntija, Juhlitaan.netin asiantuntija.
Urho Kekkonen ei unohdu