Yllättävältä taholta sain kuulla, että Suomi on niin pieni maa, ettei tänne mahdu kuin yksi ajatus kerrallaan. Olikin pakko ryhtyä miettimään: minkä ajatuksen vallassa me nyt elämme.
Mikä on syvimmän ajatuksemme nimi ja sisältö?
Alkava hiljainen viikko vastaa yhteen elämän peruskysymykseen: kuolema kukistuu.
Ilman tätä, jumalallista kärsimystä ja iankaikkisen elämän todellisuutta, elämämme olisi ontosti kumisevaa tyhjänpäiväisyyttä. Mutta mahtuuko pääsiäisen riemullinen ilo ajatusmaailmaamme? Vai olemmeko kadottamassa elämän perimmäiset ajatukset?
Hiljainen viikko kutsuu punnitsemaan kärsimyksen mysteeriä ja elämää kaikkineen. Levätessämme me keräämme hiljaisuutta.
Ilman hiljaisuutta on vaikea erottaa sitä kauneutta, joka ympäröi meidät pääsiäisen ihmeessä. Siitä nimi hiljainen viikko.
Silmänräpäys riittää kauniin havaitsemiseen. Pääsiäinen vapauttaa meidät teeskentelemästä totisuutta. Pääsiäisen tähden elämä alkaa visertää, korvissa soi ja silmä kirkastuu. Meidät valtaa rakkauden kiintymys ja odottamisen riemu.
Pääsiäisen värit ja virret, lammas ja mämmi, munat ja kananpojat, kukat ja kynttilät, raeruohot ja koristeet. Koko pääsiäisen rikas perinne tuo juhlien juhlan (festum festorum) lähellemme.
Vasta puristamalla oliivista pusertuu öljyä ja viinirypäleestä viiniä. Kärsimys on kristityn osa ja kutsumus. Kirkko on olennaisesti ristiä kantava, kärsivä kirkko, kärsivien yhteisö. Tuska on syvintä, mitä on meidän luonnossamme.
Tänä vuonna palmusunnuntaina muistopäiväänsä viettää viisisataaluvulla elänyt Orleansin ja Burgundiin kuningas, Pyhä Contran. Hän erosi vaimostaan Mercatrudesta, joka sairastui vakavasti heti eron jälkeen. Niinpä kuningas määräsi lääkärin tapettavaksi,sillä hän ei pystynyt parantaman Mercatrudea. Myöhemmin kuningas tuli tunnontuskiin, kääntyi kristityksi ja katui syntejään.
Katumus uudisti hänet. Hänet muistetaan avokätisenä ja hyväsydämisenä ihmisenä. Contranista tuli elämässään epäonnistuneiden, puolisostaan eronneiden ja murhaajien suojeluspyhimys.
Pääsiäinen kuuluttaa, että elämänmuutos on mahdollinen. Palmusunnuntaista alkava kärsimysviikko avaa uutta elämäntapaa, uutta todellisuutta, uutta toivoa.
Palmusunnuntai (Dominica in palmis, Dies palmarum) sai alkunsa Jerusalmista, koska palmusunnuntaina kokoonnuttiin Öljymäelle laulamaan ja kuuntelemaan evankeliumia. Kotiin lähdettiin kulkueena palmun ja öljypuun oksia kantaen. Pyhiinvaelluslauluna soi ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.”
Tästä Öljymäen pyhiinvaelluksesta tapa levisi ympäri maailman. Meidän palmumme on paju. Siitä valmistetut virpomavitsat kulkevat näinä päivinä koteihin ja kirkkoihin. Suomalaisella pyhiinvaelluksella ovat omat oksansa ja omat oivalluksensa.
Eivätkä vain lapset, vaan me kaikki. Suitsuttamalla toisiamme suloisilla ja hellästi hyväilevillä sanoilla kosketamme kaikkein pyhintä, - toisen ihmisen sielua.
Kova ihminen on kuin Troijan hevonen; komea päältä, sujuva sanoissaan ja liikkeissään, mutta rikkoo ja tärvelee kaiken lähelleen tulevan. Mestarimme kärsimystie avaa rakkauden ja läheisen yhteyden toisiimme. Hänestä riittää kaikille.
Pääsiäinen ajaa meidät ahneuden synnistä avautumisen ja rakastamisen tielle. Pääsiäinen on kertomus rakkaudesta ja särkymisestä. Parempi rikkoutua kuin kivettyä.
Kristuksen kärsimyksen historia eli hiljaisen viikon ahtisaarnat ovat osa omaa kärsimyshistoriaamme. Hiljaisen viikon osuvampi nimi onkin suuri viikko. Nyt toteutuva käänne on elämää suurempi.
Olemme matkalle Jerusalemiin, kohti elämän suurinta salaisuutta.
Veli-Matti Hynninen
veli-matti@hynninen.info
Veli-Matti Hynninen
veli-matti.hynninen[a]kolumbus.fi
Kirkkoherra Veli-Matti Hynninen on juhlaperinteen tuntija, Juhlitaan.netin asiantuntija.
Urho Kekkonen ei unohdu