"Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon,
kuin kedon kukka hän kukoistaa,
ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole
eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.
Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan,
se on ikuinen niille,
jotka pelkäävät ja rakastavat häntä"
Psalmi 103: 15-17
Hautaan siunaamisessa seurakunta saattaa vainajan viimeiselle matkalle rukouksin ja Jumalan sanaan turvaten. Omaisia tuetaan ja lohdutetaan kristillisellä toivolla.
Hautaan siunaaminen rakentuu surun ja kuoleman kokemisen, seurakuntayhteyden sekä toivon ja ylösnousemususkon varaan. Koko seurakunta saa jäsenensä kuolemassa ja hautaan siunaamisessa muistutuksen ajan lyhyydestä.
Hautaan siunattaessa julistetaan ylösnousemuksen varmuutta ja pelastusta Kristuksessa. Seurakunta julistaa lohdutusta ja uutta elämää, jota kuolema ei voi murtaa.
Edellytykset
Pappi toimittaa kirkon jäsenen hautaan siunaamisen.
Hautaan siunaaminen ja hautaus voidaan toimittaa, kun hautauslupa on saatu. Hautauslupa annetaan kun lääkärin kirjoittama kuolintodistus on saapunut väestörekisterin pitäjälle eli kirkkoherranvirastoon tai rekisteritoimistoon.
Myös kirkkoon kuulumaton voidaan siunata hautaan, jos omaiset sitä pyytävät ja pappi toteaa, että kirkolliseen hautaan siunaamiseen on perusteita. Siunausta ei toimiteta, jos vainaja on eläessään ilmaissut, ettei hän halua kristillistä hautausta.
Käytännön järjestelyt
Ennen kuolemaa
Silloin kun kuolemaa edeltää vakava sairaus, on tärkeää, että potilas saa kaikessa rauhassa puhua ja keskustella siitä, millaisia ajatuksia, pelkoja ja toiveita kuolemaan liittyy.
Omaisille tämä aika on raskasta ja on luonnollista, että se herättää monenlaisia tunteita, myös epävarmuutta ja pelkoakin. Kuitenkin rauhallinen läsnäolo on usein se, mikä riittää.
Potilaan toiveita pyritään noudattamaan niin pitkälle kuin mahdollista. Mikäli potilas on sairaalahoidossa, yhteyden sairaalapastoriin tai seurakunnan pappiin saa sairaalan henkilökunnan kautta. Papin voi kutsua tapaamaan potilasta ja omaisia. Hän voi pitää hartaushetken, toimittaa yksityisen ripin ja jakaa ehtoollista.
Kuoleman tapahduttua
Omaisille tieto kuolemasta ilmoitetaan viipymättä ja henkilökohtaisesti. Samalla tulee huolehtia, ettei kukaan lähiomaisista jää täysin yksin.
Kun läheinen ihminen kuolee, voi aina kääntyä oman paikkakunnan seurakunnan puoleen. Papeilta, diakoniatyöntekijöiltä ja muilta seurakunnan työntekijöiltä saa henkistä tukea sekä opastusta käytännön asioissa.
Kirkkoherranvirastossa voidaan sopia hautaan siunaamisen ajasta ja paikasta sekä siunauksen toimittavasta papista. Ennen hautajaisia papin kanssa keskustellaan tarkemmin ja sovitaan siunaustilaisuuden ohjelmasta. Musiikki valitaan yhdessä kanttorin kanssa.
Hautapaikka hankitaan kirkkoherranviraston tai seurakunnan hautatoimiston kautta. Hautapaikkaan vaikuttaa, onko kyseessä arkkuhautaus vai tuhkaus. Molemmat hautaustavat ovat kristilliseltä kannalta samanarvoiset. Kaupungeissa tuhkausta suositaan käytännön syistä, sillä arkkuhautaus vaatii enemmän maa-alaa.
Hautaustoimiston kanssa asioidaan yleensä ainakin arkun hankintaan sekä vainajan pukemiseen ja kuljetukseen liittyvissä asioissa. Hautaustoimisto hoitaa korvausta vastaan myös muut hautajaisten järjestelyt omaisten toiveiden mukaisesti. Voit myös kysyä paikallisseurakunnan palveluista hautajaisten järjestelyjen auttamiseksi. Useat seurakunnat ovat hankkineet arkkualboja eli arkkuliinoja, joilla arkku voidaan peittää siunaustoimituksen ajaksi.
Surun kohtaamisen kannalta monet pitävät tärkeänä, että omaiset näkevät vainajan. He voivat myös osoittaa hänelle huolenpitoa, esimerkiksi osallistumalla vainajan pukemiseen.
Siunaustilaisuus
Siunaus toimitetaan yleensä kirkossa, kappelissa tai hautausmaalla. Useimmiten hautaan siunaaminen pidetään omana tilaisuutenaan, mutta se voidaan liittää myös jumalanpalveluksen yhteyteen. Pappi sopii omaisten kanssa hautaan siunaamisen vaihtoehdoista.
Siunaustilaisuuden kulku selviää virsikirjan liiteosasta. Nykyinen hautaan siunaamisen kaava otettiin käyttöön adventtina 2004.
Hautaan siunaaminen etenee pääpiirteittäin seuraavasti:
1. Virsi
2. Alkusiunaus
3. Johdantosanat
4. (Yhteinen rippi)
5. Psalmi
6. Rukous
7. Raamatunluku ja puhe
8. Uskontunnustus
9. Siunaussanat
10. (Virsi)
11. Rukous
12. Isä meidän
13. Siunaus
14. Päätösmusiikki
Siunaamisen yhteydessä pappi laskee hiekkaa arkun kannelle ja lausuu siunaamissanat. Raamatun luvun ja siunaamisen ajaksi seurakunta nousee seisomaan.
Kukkatervehdykset lasketaan tavallisimmin kirkossa tai siunauskappelissa siunaustoimituksen lopuksi. Kukat voidaan laskea myös ennen varsinaisen siunaustoimituksen alkua tai vasta haudalla. Jos kukat lasketaan siunauksen alussa, sen edellä voi olla virsi tai muuta musiikkia.
Jos vainaja haudataan välittömästi siunauksen jälkeen arkkuhautaan, arkku kannetaan loppusoiton aikana kirkosta.
Tapatietoa
Kuolemasta ilmoittaminen
Kuolinilmoitus on tapana julkaista paikkakunnan sanomalehdessä. Siinä voidaan myös esittää kutsu siunaus- ja muistotilaisuuteen. Jos ilmoitus julkaistaan hautauksen jälkeen, voidaan samalla kiittää osanotosta.
Jumalanpalveluksessa ilmoitetaan kuolleiden seurakunnan jäsenten nimet ja rukoillaan heidän ja omaisten puolesta. Seurakunnan kirkkoherranvirastosta voi varmistaa, minkä sunnuntain jumalanpalveluksessa vainajan nimi luetaan. Tapana on, että omaiset tulevat kuuntelemaan vainajan nimen lukemista. Kun nimi luetaan, omaiset voivat nousta kunnioittamaan läheisensä muistoa hetken hiljaisuudella.
Sanomakellot on vanha tapa ilmoittaa seurakunnan jäsenen poismenosta. Kellojen soittamisen ajankohdasta voi sopia seurakunnan kanssa. Virsikirjan liiteosassa on rukous sanomakellojen soidessa.
Haudalla
Pappi tai hautausmaan henkilökuntaan kuuluva on yleensä opastamassa, kun arkkua kannetaan kirkosta hautaan. Kantajia tarvitaan kuusi, ja asiasta on hyvä sopia etukäteen. Arkku kannetaan jalkopuoli edellä. Haudalle tultaessa se käännetään pääpuoli eteenpäin ja lasketaan hautaan. Perinteisen kristillisen hautaustavan mukaan vainaja haudataan kasvot itä-länsisuunnassa, niin että hän ikäänkuin odottaa idästä nousevaa ylösnousemuksen aamua.
Lähiomaiset voivat heittää hautaan hiekkaa tai kukkia. Siten he ikäänkuin aloittavat haudan peittämisen. Tämän jälkeen haudan päälle asetetaan yleensä teline, jolle kukat lasketaan.
Muistotilaisuus
Haudalla on tavallista, että joku omaisista esittää kutsun muistotilaisuuteen. Siitä voidaan ilmoittaa myös mahdollisessa käsiohjelmassa, kuolinilmoituksen yhteydessä tai henkilökohtaisesti. Muistotilaisuus voidaan järjestää esimerkiksi seurakuntatalolla.
Muistotilaisuuden ohjelma voi rakentua pyydettyjen puheenvuorojen, virsien ja musiikin varaan. Myös nk. vapaalle sanalle on hyvä tarjota mahdollisuus. Tilaisuudessa on tapana lukea myös saapuneet adressit.
Muistotilaisuuden suunnittelussa pyritään ottamaan huomioon vainajan toiveet ja persoonallisuus. Papin tai kanttorin osallistumisesta muistotilaisuuteen on hyvä sopia etukäteen toimituskeskustelun yhteydessä.
Tuhkaus
Jos kyseessä on tuhkaus eli polttohautaus, arkku jää paikoilleen siunauksen jälkeen tai se kannetaan ruumisautoon. Tuhkauksen jälkeen omaiset vastaanottavat tuhkauurnan.
Uurnanlaskun yhteydessä voidaan viettää rukoushetki virsikirjan liitteenä olevan maahan kätkemisen kaavan mukaisesti. Maahan kätkemisen kaavaa voidaan käyttää myös silloin, kun vainaja lasketaan hautaan toisella paikkakunnalla missä hautaan siunaaminen on toimitettu.
Suruliputus
Yleisen tavan mukaan kuolinpäivänä suruliputetaan vainajan kodissa ja usein myös hänen työpaikallaan. Hautauspäivänä liputetaan sekä hänen kodissaan että muistotilaisuuden pitopaikassa. Hautajaisissa pukeudutaan perinteisesti tummiin, hillittyihin vaatteisiin.
Hautajaisten muistilista
suruviesti läheisille
papin, siunausajan- ja paikan
sekä hautapaikan varaus seurakunnasta
Siviilihautajaiset