|
Ei huono - sanoi Jorma Uotinen
11.05.2008
Kevät keikkuu.
Jos tähtien tanssiin on uskomista, ilmassa leijuu nyt lumoavaa liitoa, kuumaa ja tanakkaa tangoa. Elämä näyttäisi entistä enemmän olevan ”täyttä törinää”, Räikköstä, Kovalaista, MM-kiekkoakaan unohtamatta.
Viisikymmentä vuotta sitten oli toisin. Silloin alkoivat säännölliset televisiolähetykset Suomessa – harvoille ja valituille. Kekkosen Neuvostoliiton-vierailu päättyi toukokuun lopulla, lama kouri Suomea, SDP hajosi ja ydinaseet kasvoivat nopeasti räjähdysalttiiksi ongelmaksi.
Päiväkirjamerkinnöistäni viidenkymmenen vuoden takaa löytyy yhtä ja toista paljastavaa.
Meille urheilun ja elämän moniottelijoille 1950-luvun Suomi oli häkellyttävä haaste. Samasta
koulusta 1958 ylioppilaaksi tullut Ere Kokkonen ihmettelee muistelmissaan miten ihmeessä me lyseon pojat putosimme näille maailman markkinoille kuin kissa omille jaloilleen.
Tänään utelen Ereltä suorassa radiolähetyksessä hieman tarkemmin hänen menestyksensä salaisuutta. Kirjassaan elokuvaneuvos Kokkonen jo paljasti, että hänelle liikkeellepanevana voimana ovat olleet naiset, työ ja viina. Elämä on niin suuri salaisuus ettei menestys ikinä voi olla vain yksi- tai edes kolmiselitteinen.
Ere Kokkosesta ”ei tullut pappia, lääkäriä eikä edes insinööriä”, kuten hän kirjoittaa, mutta Spede Pasasen vankkana taustavoimana hänestä tuli suomalaisen viihdetaivaan kirkas kiintotähti. Mitä suomalaisuudesta jäisi jäljelle jos huumori, leikki ja luova hulluus karsittaisiin meistä? Luulen, että Eren ja Speden kreisihuumorista löytyy monta punnusta nykysuomalaisen elämäntavan puntariin.
Nostalgian janossani kaivoin esille papin puntareita vuodelta 1983. Miltä maailmamme näytti neljännesvuosisata sitten?
Naton edustaja epäili ettei Suomi kykenisi puolustautumaan idästä tulevaa vaaraa vastaan. Presidentti Reagan käynnisti ”tähtien sota”-hankkeen, mikä yhä vaivihkaa jatkaa amerikkalaisten vimmaa lähiavaruuden aseistamiseksi.
Sairaanhoitajat lakkoilivat – silloinkin. Koivisto erotti Ahti Karjalasien Suomen Pankista ja nimitti Kalevi Sorsan neljännen hallituksen. Paavi vieraili toistamiseen Puolassa ja yya-sopimusta jatkettiin 20 vuodella.
Loviisalaiset lähtivät marssimaan ydinaseita vastaan. Ohjusten vuosi herätti kansat rauhantyöhön. Yli kaksisataatuhatta osoitti mieltään euro-ohjusten torjumiseksi. Varsovan liitto katkaksi Wienin aseiríisuntaneuvottelut. Vihreät nostivat päätään eduskunnassa.
Mutta myös ilonaiheita oli. 500-vuotiaan Martti Lutherin merkitystä punnittiin ja arvioitiin uudestaan. Olivatko luterilainen teologia ja kirkko ajautuneet nimestään huolimatta (liian) kauaksi Martti Lutherista?
Loviisassa vahvistettiin jo 1980 alkanutta ekumeenista yhteistyötä luterilaisten, katolisten, ortodoksien ja vapaiden suuntien kesken. Ekumenian lisäksi halusimme kirkastaa suomalaisten herätysliikkeiden roolia. Svartholmaan järjestimme tunnetun loviisalaisen Henrik Renqvistin muistotilaisuuksia.
Tapio Saraneva, Martti Lindqvist, Tuomo Mannermaa ja John Vikström loivat kirkolliseen keskusteluun uutta särmää. Seurakunnan yhteiskunnallinen työ ennakoi ja keskusteli. Loviisan rauhanliike sekä Kulttuuri- ja ympäristöliike valoivat poliittisiin päättäjiin uutta uskoa.
Vanhojen muisteleminen ei suinkaan merkitse vain kutkuttavaa nostalgiaa. Viihde- ja markkinavetoinen uusliberalismi erilaisine värinöineen tulisi paremmin myös paikallisesti ymmärrettäväksi, jos vaivautuisimme palauttamaan mieliin 50 ja 25 vuoden takaisia tapahtumia.
Tähän sanon Jorma Uotisen lailla: ”Ei huono”.
Veli-Matti Hynninen
|
|
Ei huono - sanoi Jorma Uotinen