|
|
|
|
Eurooppa-päivän ajatuksia
08.05.2008
Siitä puhe, missä Putin.
Venäjän presidentin kruunajaiset ja Eurooppa-päivä osuvat tänä vuonna helatorstai- ja helluntaisesonkiin. Heleään helluntaihin asettuva äitienpäivä antaa lisäksi aiheen suudelmalle ja hemmottelulle.
On juhlaa juhlan perään.
Historia on opettanut epäilemän yksinvaltiutta. Venäläisessä sielussa syvällä elävä yksinvalta onkin usein tuottanut veristä jälkeä. Vallanvaihtumista seuranneella sekasorron ajalla (smutnoe vremja) on tapettu viattomia ja poljettu pyhää ja kaunista.
Kykeneekö Putin-Medvedev- tandem korjaamaan tilannetta? Pystyykö se pelastamaan Venäjän sekasorrolta? ”Kahden tsaarin” syntyminen on seurausta kahdesta kilpailevasta valtapesäkkeestä. Räjähdyksen siemenet on siis jo kylvetty, vaikka ”tsaarit” näkevät paljon vaivaa osoittaakseen kansalle miten paljon he luottavat toisiinsa.
Putinin takana seisova keskusta-oikeistolainen Yhtenäinen Venäjä-puolue on epäilemättä Putinin valttikortti. Sillä voi tiputtaa vaikka uuden presidentin tuoliltaan, jos kaksinvallan kanavat alkaisivat tukkeutua.
Keskusta-vasemmistolainen Oikeudenmukainen Venäjä-puolue pyrkii vahvistuessaan haastamaan pian poliittisen eliitin aidon uudistumisen tielle. Poliittinen peli on kovaa. Opposition suut tukitaan, korruptiota suvaitaan, tuomiovalta sidotaan poliittiseen valtaan, sanavapaudesta ei puhettakaan.
Moskovassa naureskellaan hirtehisesti: ”vaikka Putin näyttää poistuvan, oikeasti hän jää”.
Alkanut ”kahden tsaarin” aika voi siis tuoda yllätyksiä. Pahimmillaan se voi johtaa rintamalinjojen jyrkkenemiseen, pahansisuiseen vihanpitoon, riitelyyn, arvojen tallaamiseen ja maan romahtamiseen.
Putinin yhteistyö Medvedevin kanssa voi sisältää arvaamattoman sudenkuopan, josta kansa haluaa olla autuaan tietämätön. Sillä on yllin kyllin tekemistä omissa arjen haasteissaan.
Eurooppa-päivä muistuttaa elämän arvojärjestyksestä. Oli puhe sitten Venäjästä, suurvalloista tai yhteisen Eurooppamme arvomaailmoista, aina on puhe tavastamme elää ihmisen elämää.
Ihmisen elämään kuuluu erottamattomasti vapaus ja rauha. Miten tehdyt päätökset vaikuttavat ihmisoikeuksiin, oikeudenmukaisuuteen, rauhaan ja elinympäristöön?
Ranskan ulkoministeri Robert Schuman esitti Konrad Adenauerille 9.5.1950 yhdentymisajatuksen, josta Pariisin sopimuksen mukaisesti käynnistyi Euroopan unioni 1951. Tämä uroteko loi toukokuun yhdeksännestä meille eurooppalaisille juhlapäivän. Vuoden 1957 Rooman sopimus pani sitten Euroopan nopeasti käyntiin ja kaipaamaan lisää yhteistä soittoääntä.
Tällä tiellä olemme.
Yhteisen Euroopan pääarkkitehti Jean Monnet näki kulttuurin ja siihen kuuluvan uskonnon elämämme kasvupohjana. Hänen kerrotaan sanoneen, että jos hän olisi voinut aloittaa Euroopan rakentamisen toisin, hän olisi aloittanut kulttuurista.
Maastrichtin sopimus vahvistaa jäsenmaiden kulttuuripohjaa ”pitäen arvossa niiden kansallista ja alueellista monimuotoisuutta” ja korostamalla niiden ”yhteistä kulttuuriperintöä”.
Muutokset Venäjällä, yhtälailla kuin unionimme monet haasteet muistuttavat yhteyden tärkeydestä. Eristäytymällä ja linnoittautumalla ihminen tai paikkakunta kaivaa vain hautaa itselleen. Avautumalla ja asettumalla yhteyteen toisten kanssa avataan uusia maailmoja.
Euroopan unioni syntyi rauhan takaajaksi. Rauhantyössä kirkot ovat avainasemassa vapautuksen ja sovinnon rakentajina. Myös Euroopan kirkkojen yhteydet Venäjän kirkkoihin avaavat ovia turvalliseen tulevaisuuteen.
Juhlat jatkuvat, pidetään lippu korkealla.
Veli-Matti Hynninen
|
|
|
Eurooppa-päivän ajatuksia