Sanaan äiti sisältyy selittämätöntä ylivoimaa. Se lyö laudalta
formulaykköset, jääkiekon MM-kisat ja vaikka minkä. Sillä äiti
peittoaa mennen tullen kenet tahtoo. Äitiin voi luottaa, vaikka hän olisi hyeena.
Älä itke äiti, älä äiti kulta, lausui jo Jaakko Juteini (1781-1855) aikanaan.
Runoilijat ovat kilvan virittäneet ylistyslauluja äideistään. Nostamalla äidin
mahdollisimman korkealle he ovat halunnet tarkastella elämänkokemusta tarkimmalla
mahdollisella silmällä. Sillä äiti on avainhenkilö. Hän on avain omaan elämään.
Äiti luo jatkuvuutta, hän valaa vahvuutta. Missä ei ole äitiä, siellä ei ole
lastakaan. Sananlaskujen kirja neuvoo ettei äitiä pidä halveksia, vaikka hän on
vanhentunut. Äidin sydän on villojakin pehmeämpi.
Lauri Viidan määritelmä äidistä on parhaita tietämiäni kiteytyksiä:
"Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät." Runoilija näkee äidissä
hyvääkin parempaa, suorastaan pyhää, jumalallista. Siksikö äidit uhrautuvat
muita enemmän? Luulen omalta äidiltäni oppineeni eniten kaikkensa antamisen
viisautta, uskallusta, luottamusta - elämää. Oi äiti, siunattu on sun virkas!
Äitiä on siis juhlittava enemmän kuin jääkiekon tai formulan maailmanmestaruutta.
Äiti on aina juhlansa ansainnut. Aavistiko USA:n Philadelphiassa vuosisatamme
alussa elänyt Ann Jarvis niminen nainen miten suureen huutoon hän vastasi
aloittamalla äitienpäivän vieton. Ann Jarvis oli näet 1907 menettänyt äitinsä
ja pyysi seurakuntansa papilta, että ryhdyttäisiin viettämään kaikkien
äitien yleistä muistopäivää. Pappi järjesti Anna Jarviksen äidille
muistojuhlan, mutta pian muutkin halusivat äitiään muistettavan. Eikä
vain niitä, jotka jo olivat kamppailunsa kamppailleet, vaan myös elossa
olevat äidit saivat tästä oman päivänsä.
Olen usein pannut merkille miten nopeasti uusi tapa leviää, jos sille
on niin sanotusti sosiaalinen tilaus. Eikä isänpäiväkään syntynyt
tyhjästä. Amerikasta sekin sai alkunsa, kun rouva John Bruce Dodd teki
aloitteen isänpäivästä. Hänen isänsä oli joutunut jo varhain seitsemän
lapsen yksinhuoltajaksi. Nyt tytär halusi palkita isänsä uurastuksen
juhlinnalla. Näin tyttären toive toteutui ja isänpäivästä tuli varsin nopeasti
laajasti tunnettu marraskuinen juhlapäivä.
Äitienpäivä on perhekeskeinen juhla. Ruusut kannetaan kotiin ja aamukahvi
äidille sänkyyn. Kun äitienpäiväidea oli tullut Amerikasta Suomeen
Kotikasvatusyhdistys tuotti kanakouluille ohjelmapaketin antamalla
seikkaperäiset ohjeet äitienpäiväjuhlan järjestämiseksi. 1920-luvun
Suomessa kansakoulu opettajineen levitti juhlatavan nopeasti maan
syrjäisimpiinkin kolkkiin. Äidit kukitettiin, virret veisattiin ja
puheet pidettiin. Pappi pyydettiin usein juhlapuhujaksi. Näihin
aikoihin liittynee tosikertomus sydämestään äidin osaan eläytyneestä
papista. Kun saarna oli ylimmillään hän innostuneena korotti äänensä
ja sanoi: "Me äidit" olemme joutuneet niin paljon kärsimään, kestämään
ja taipumaan, mutta "me äidit" olemme syntyneet selviytymään. Varmuuden
vuoksi oin sanottavat, ettei siihen aikaan naisilla ollut vielä mitään
asiaa papinvirkaan. "Me äidit"-lausuja oli siis seurakunnan isä-rovasti.
Äitienpäivästä kasvoi varsin nopeasti virallinen juhlapäivä. 1942 kaikille
Suomen äideille myönnettiin vapaudenristi. Vuodesta 1946 lähtien ansioituneille
äideille ryhdyttiin jakamaan Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitaleja.
Kun siitä 1947 tuli vielä virallinen liputuspäivä, äitien juhlapäivästä oli
tullut perheiden ja kotien hyväksymä yhteinen juhlapäivä. Viimeisin juhlaa
koskeva muutos astui voimaan 1993 jolloin ansioituneiden äitien muistaminen
siirtyi Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja ministeriön järjestämään
äitienpäiväjuhlaan valtioneuvoston juhlahuoneistoon. Juhla siellä toinen
täällä, nyt juhlivat äidit.
Äitienpäivä
Äitienpäivästä kasvoi varsin nopeasti virallinen juhlapäivä. 1942 kaikille
Suomen äideille myönnettiin vapaudenristi. Vuodesta 1946 lähtien ansioituneille
äideille ryhdyttiin jakamaan Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitaleja.
Kun siitä 1947 tuli vielä virallinen liputuspäivä, äitien juhlapäivästä oli
tullut perheiden ja kotien hyväksymä yhteinen juhlapäivä. Viimeisin juhlaa
koskeva muutos astui voimaan 1993 jolloin ansioituneiden äitien muistaminen
siirtyi Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja ministeriön järjestämään
äitienpäiväjuhlaan valtioneuvoston juhlahuoneistoon. Juhla siellä toinen
täällä, nyt juhlivat äidit.